Koti Ajatuksia Oman arvomaailman heijastuminen lemmikin lautaselle

Oman arvomaailman heijastuminen lemmikin lautaselle

kirjoittanut Saara / Viimeistä murua myöten
11 kommentit


Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Purinan kanssa.

Kerronpa teille esimerkin siitä, miten ajatus-ja arvomaailma voi muutamassa vuodessa muuttua. Nelisen vuotta sitten työskennellessäni vielä K-Supermarketin liha- ja kalatiskillä (joo, osa teistä ei varmaan voi kuvitella mua sinne, mutta se on nyt ihan toinen tarina) tulivat munkkivuorelaisasiakkaat ostamaan useinkin kissalleen sitä kaikista kalleinta kuhafilettä tai koiralleen luomunaudan sisäfilettä. Siinä samalla ostivat itselleen ”vain” luomunaudan jauhelihaa. Sisäisesti pyörittelin silmiäni ja päätäni. Samaan aikaan äitini tilasi perheemme kääpiövillakoirille, Hillalle ja Helmille, Lapista poronjauhelihaa, poron sydämiä, poron maksaa ja sitä sun tätä poroa. En enää pyöritellyt silmiäni vain sisäisesti.

Ikuiseksi pikkupennuksi jäänyt Hilla.

C’mon, nehän ovat ”vain koiria”! Eikö koirille voisi antaa vain halvimpia nappuloita, nakkeja ja kaupan maksalaatikkoa?

Nykyään pidän taas jo ihan luonnollisena ja itsestään selvyytenä, että jokainen lemmikistään välittävä tarjoaa mustilleen ruoaksi sellaista, jota voisi periaatteessa itsekin syödä. Tietysti koiranruoka on vähän mautonta pöperöä meidän suuhumme, mutta ruokaa, joka on arvomaailmaltaan suunnilleen omien suuhunpantaviemme kaltaista.

Ongelma oli juuri siinä, että tuolloin vielä itsekin pistelin ilolla valmisnakkeja poskeen ja yksi lempiruoistani oli kaupan maksalaatikko – vaikka kylmiltään.

En vain itse, vaan samalla yhä suurempi yleisö on tullut tiedostavammaksi syömästään ruoasta. Pakkausselosteita luetaan, ja koitetaan löytää se tuote, jossa on mahdollisimman vähän mitään ylimääräisen oloista. Näinhän teen itsekin. Valitsen kaupasta sen maapähkinävoin, jossa on 99,5% maapähkinää. Vieressä olisi kyllä halvempi purkki, mutta raaka-ainelista on epäilyttävän pitkä maapähkinävoiksi. On ties mitä rasvoja ja sokereita lisätty, miksi?

En silti vieläkään allekirjoita, että koiralle pitäisi ostaa sitä kaikista kalleinta filettä, eiköhän edullisemmilla, puhtailla raaka-aineilla myös pärjää?

Samoista syistä karvaiset pikkuystävämme ovat enimmäkseen eläneet äitini itse valmistamalla ruoalla. Sen lisäksi heille on haettu erikoisliikkeistä laadukasta valmista koiranmurkinaa. Mutta ehkä ei enää joka kerta tarvitse hakea erikseen, vaan koiranruoan voisi ostaa samalla omien ruokaostosten kanssa? Purina on tuonut nyt normaaleihinkin päivittäistavarakauppoihin laadukkaita Purina Simply 9- ruokia.

Lyhyt raaka-ainelista oli luonnollinen ja helposti ymmärrettävissä. Sain testiin kolme pakettia, joiden sisältö on suunniteltu täysin koiran ravinnontarpeiden mukaan; proteiinia, hiilaria ja rasvaa oikeassa suhteessa. Purina panostaa kaikkien raaka-aineiden laadukkuuteen ja läpinäkyvyyteen, ja siihen, että voisimme kuluttajina täysin luottaa, että näitä syömällä koira saa taatusti hyvää ravintoa. Ei edes yhtään e-koodia.

Voin vakuuttaa, että ainakin villakoirat oppivat erottamaan hyvän ja sen vähemmän hyvän. Helmi vain nyrpistää nenäänsä loukkantuneena prinssinakeille ja johan onnistuvat Hillaltakin temput paremmin, kun tarjolla on oltermannin sijasta parmesania. Molemmat tytöt ennemmin paastoavat kuin koskevat perinteiseen kaupan valmiskoiranpöperöön 😀 Haha, melkoiset nirppanokat! Mutta kyllä ainakin nirppanokka numero 1 eli Helmi on vihdoin saanut vähän lisää elopainoa, kun on hyvät murkinat alkaneet maistua.

Olin hieman skeptinen, maistuisiko tämä Purinaruoka näille pikku leideille, ja olin melko yllättynytkin, että nehän popsivat sitä suihinsa hyvin mielellään 😮 ! Niille kun harva ruoka poronmaksamuhennosten lisäksi oikeasti maistuu :D.

Mutta hyvä mun on sanoa, kun itsekin kannan usein eväitä kouluun, jotta ei tarvitsisi ruokalan epämääräisiin ja mauttomiin sörsseleihin kajota (ei millään pahalla sairaalaruokalaa kohtaan) :D. Kyllähän ihmisen paras kaveri tarvitsee hänkin puhdasta ja terveellistä ruokaa hyvinvointiin. Erittäin hyvin voivat ainakin Hilla ja Helmi ja rakastavat selkeästi kaikilla aisteillaan elämäänsä ja perhettään.

Oletko itse kiinnittänyt huomiota lemmikkisi ravinnon laadukkuuteen, tai mikä ylipäänsä on susta tärkeää kotieläinten ruokavalintoja tehdessä?

foodlover-fi

Yhteistyössä Foodlover.fi ja Purina.

Jäikö nälkä?

11 kommentit

Sari Atula 7.05.2017 - 12:42

Tämä oli PARAS POSTAUS IKINÄ- ei muuta!

Vastaa
Saara / Viimeistä murua myöten 7.05.2017 - 13:43

Haha 😀 Sepä hauska kuulla, koiratkin kiittävät 🙂

Vastaa
Sari Atula 7.05.2017 - 20:19

Ja Purina on maistunut 🙂

Vastaa
Saara / Viimeistä murua myöten 7.05.2017 - 20:29

Sepä kiva kuulla! 🙂 Lammas varmaan on ollut lempparimaku?

Vastaa
Artroosi 8.05.2017 - 00:43

Voi miten upeita kuvia! Terveisiä Uyunista. Täällä meidän ruoka on pääasiassa valkoista leipää ja perunaa (paikalliset pyörittelevät vegeruoalle silmiä) ja kaiholla lueskelen näitä reseptejä…

Vastaa
Saara / Viimeistä murua myöten 8.05.2017 - 06:26

Onpa jännittävän kuuloinen paikka! 😀 Voiei, voin kuvitella :/ Oppii arvostamaan taas Suomen hyvää vegevalikoimaa..

Vastaa
Glotter-Bäckeri 8.05.2017 - 11:05

Ihan mielenkiintoinen postaus, itsekin koiranomistaja välillä usein mietin että viitsiikö koiralle ostaa sitä tehotuotettua kanaa. Toisaalta, koirien valmisruuat paikkaa myös hävikkiä eli sinne upotetaan kanarassujen luut ja jänteet.

Mikä kuitenkin pisti silmään ja on viime aikoina enemmänkin pistänyt on postauksen kaupallisuus! Ei kai viimeisestä murusta ole tulossa sama mainostv kuin Chocochilistä. Sen lukemisen lopetin just sen takia että lähes joka postaus oli jo ”yhteistyöhanke”.

Vastaa
Saara / Viimeistä murua myöten 8.05.2017 - 17:14

Se on ihan totta, ja samasta syystä käytän itse paremmalla omatunnolla esim. liivatetta – sehän on vähän kuin lihahävikin pienentämistä :).

Tietenkään en halua liikaa kaupallistaa blogia, tai tehdä siitä ainakaan ”mainos-tv:tä”. Tiedän, että nyt esimerkiksi toukokuussa kaupallisia yhteistöitä olen sopinut jonkin verran, kun taas aiemmin niitä on ollut vain hyvin harvakseltaan. Ymmärrän, että se joitakin voi häiritä, ja haluan itsekin pitää määrän maltillisena, koska en tosiaan tahdo ryhtyä mainoskanavaksi. En näe siinä kuitenkaan mitään eettisesti pahaa tehdä sellaisten yritysten kanssa yhteistyötä, joista itse pidän ja joiden tuotteita käyttäisin muutenkin. Tämän hetkiseen blogin ylläpitoon menee noin 70 tuntia viikossa + ajatustyö, ja jotta jatkossakin pystyn tuottamaan lukijoille hyviä reseptejä ja mielekästä sisältöä, niin välillä on omasta mielestäni ihan ok tienatakin siitä työstä vähän taskurahaa (aina niistä ei edes saa kuin kivoja tuotteita), jonka sitten voi taas käyttää esimerkiksi parempaan ja nopeampaan blogipohjaan, kuvausvälineisiin ja rekvisiittaan. Yhteistyöpostaukset on merkitty ja niitä ei tietenkään ole pakko lukea. Eli tiivistäisinkö vielä, että mikäli en koskaan suostuisi kivojen firmojen kanssa tekemään yhteistyötä, niin blogin pitämistä olisi pakko harventaa huomattavasti (vaikka en kyllä haluaisi!). On tosi harmi, jos koet näin, koska juuri sun kommentit on täällä ilahduttanut mua niin usein :). Mutta arvostan myös, että tulit kritisoimaan!

Vastaa
Elina/Chocochili.net 13.05.2017 - 20:54

Munkin täytyy tulla tänne kommentoimaan, että olen samoilla linjoilla Saaran kanssa. Blogin pitämiseen kuluu paljon aikaa ja blogin ylläpitoon kuluu ihan riihikuivaa rahaa kuukausittain (palvelinmaksut, laitteet, kuvausrekvisiitta, raaka-aineet), joten on ihan asiallista että rahaa tulee sisällekin jostain. Chocochili on yritys ja tuotan reseptiikkaa myös rahaa vastaan muille yrityksille. Kuten Saarakin, valitsen yhteistyökumppanini aina todella tarkkaan enkä ikinä tee kaupallisia postauksia yritysten kanssa, joiden tuotteista en voisi kirjoittaa myös ihan muuten vain. Olisi kiva kuulla tarkempia ajatuksia, mikä kaupallisuudessa ärsyttää? Kukaan ei kuitenkaan osta blogistani mitään muuta kuin näkyvyyttä tuotteelle tai raaka-aineelle, eikä sisältöön sinällään muuten koskaan puututa. Miksi se on huono juttu? Miksi se on väärin, että harrastuksella tehdään myös vähän taskurahaa?

Vastaa
Glotter-Bäckerin 9.05.2017 - 12:26

Kiitti vastauksesta, hurja tuo työmäärä muuten, just siksi (ja koska EN osaa kuvata) pitäydyn itse blogittomana, vaikka välillä olisikin intoa jakaa (mahtavia) ideoita (muidenkin kuin viattomien läheisten kanssa).

Silloin tällöin putkahtavat yhteistyöjutut kestää tai voi hyppiä yli. Tyyli on varmaan myös tärkeä, tää Purina hipoi jo myyntipuhetta. Kunhat et ihan mainosteeveeksi rupee!

Nyt lounastamaan kasvistaginea 😛
Kunhat et rupee ihan mainosteeveeksi!

Vastaa
Saara / Viimeistä murua myöten 9.05.2017 - 17:08

Mutta jos sulla on mahtavia ideoita, niin eihän blogia ole pakko päivittää niin usein! Sitähän voi pistää vaikka pari juttua kuussakin 🙂 Mutta varoitus vaan, että siihen jää kyllä koukkuun, ja kohtaa huomaa, että siihen kuluukin tuplamäärä perustyötunteja viikossa :D. Arvostan kommenttiasi, ja hyvä tietää, mikä kuulostaa liikaa mainostamiselta. Kaikki mielipiteet ovat kuitenkin omiani ja olen kovin herkästi innostuvaa tyyppiä.. Ja en todellakaan halua ryhtyä mainosteeveeksi, joten pyydän sua huomauttamaan tällä tavalla heti, ennen kuin tilanne näyttää liian pahalta <3.

Vastaa

Jätä kommentti